Tyypillinen ongelma huoltamattomissa kitaroissa on ylävireisyys 1. ja 2. nauhoilla, erityisesti G- ja B-kielillä.
Tämä ongelma ei korjaannu tallapaloja säätämällä. Jos yläsatulan ura ei ole tarpeeksi syvä, kieli venyy liikaa painettaessa ja menee ylävireeseen.
Kitaran satulan urien syventäminen riittää usein korjaamaan tämän ongelman.
Jos kuitenkin ylävireisyyttä ilmenee vaikka urat ovat tarpeeksi syvät (tämän voi testata viritysmittarilla, G-kieli viritetään kohdalleen, sen jälkeen soitetaan samalla kielellä A toiselta nauhalta ja katsotaan onko ylävireessä), on syytä tehdä kompensaatio.
Koska eri kielet tarvitsevat eri määrän kompensaatiota (aivan kuten tallassa kielet säädetään eri pituisiksi), koko satula siirretään ensiksi lähemmäs 1. nauhaa, tämän jälkeen osa urista viilataan lähemmäs alkuperäisätä paikkaa.
Kompensaation määrä riippuu nauhojen korkeudesta, profiilista sekä soittajan tatsista.
Enimmillään olen lyhentänyt G-kieltä 2,5 mm, ylä-e ei toisaalta yleensä tarvitse juurikaan kompensointia. Satulakompensointi parantaa siis avoimien sointujen vireisyyttä.